Helsingin päärautatieasema
maamerkki osana muuttuvaa kaupunkia
2020
2026

Perustiedot
Vuosi
Sijainti
Laajuus
32 776 brm2
Tilaaja
Työryhmä
Jyrki Iso-Aho, Matti Heikkinen, Minna Lukander, Otto Honkamaa, Mira Kyllönen, Minna Vuorenpää, Nina Sevon, Pietari Sulonen, Elina Skog
Alkuperäinen arkkitehti: Eliel Saarinen, 1913. Rakennuksen kehittämisessä on sittemmin ollut useita muutosvaiheita ja eri arkkitehteja.
Kehityshankkeen 1. vaihe pääosin valmistunut vuosina 2020–2022. Hankkeen 2. vaihe päättyi 2026. Käynnissä (länsisiiven hotellin rakentaminen, asematunnelitason liiketilojen uudistuksen suunnittelu.
Valokuvaajat
Arno de la Chapelle, Esa Kapila, Ville Vappula, Kuvatoimisto Kuvio Oy
Ikoninen Helsingin päärautatieasema on muutakin kuin Eliel Saarisen suunnittelema vuonna 1919 käyttöön otettu rakennus: se on liikenteen solmukohta ja yksi kaupungin keskeisimpiä ja kävijämääriltään suurimpia julkisia tiloja
Ikoninen Helsingin päärautatieasema on muutakin kuin Eliel Saarisen suunnittelema vuonna 1919 käyttöön otettu rakennus
Se on liikenteen solmukohta ja yksi kaupungin keskeisimpiä ja kävijämääriltään suurimpia julkisia tiloja. Aseman merkitys syntyy sen ainutlaatuisesta arkkitehtuurista ja suhteesta ympäröivään kaupunkitilaan.
Vuonna 2018 käynnistyneessä kehittämishankkeessa asemaa on uudistettu matkustajien ja kaupunkilaisten tarpeisiin: tavoitteena on ollut tehdä siitä toimivampi, esteettömämpi ja viihtyisämpi palveluiden ja kohtaamisten paikka.
Arkkitehti- ja pääsuunnittelusta vastasi Ratakatu Arkkitehdit (Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy:n ja Arkkitehtitoimisto A-Konsultit Oy) yhteistyössä Suunnittelutoimisto Amerikan kanssa.
Historialliset tilat uusiin käyttötarkoituksiin
Kehittämishanke toteutettiin vaiheittain aseman pysyessä koko ajan matkustajien ja kaupunkilaisten käytössä. Ensimmäisessä vaiheessa aiemmin lippuhallina toiminut hallitila palautettiin ravintolaksi, matkustajapalveluja keskitettiin länsisiipeen ja asemaan avattiin uusia liike- ja kahvilatiloja. Toisessa vaiheessa uudistettiin muun muassa kioskihallia ja länsisiiven kauppakäytävää. Vuonna 2025 avautuivat Kellotornin tapahtuma- ja ravintolatilat sekä panimo entisessä Olympia-ravintolassa. Ravintola Taulu avattiin entiseen I ja II luokan odotushalliin. Toisen kerroksen ja kellarikerroksen tilojen käyttöön otto yleisötiloiksi mahdollistui, kun aseman torniin rakennettiin uusi porrashuone ja hissi.
Kesällä 2026 valmistui laiturialueen liiketilojen laajennus, jossa sisäänkäyntejä parannettiin esteettömiksi ja yhteyttä kioskihallin ja laiturialueen välillä avarrettiin.
Tilojen käytön uudistukset ovat edellyttäneet mittavaa uuden talotekniikan ja huoltotilojen sovittamista rakennuksen ullakoille ja kellarikerrokseen.
Suojelu ohjasi muutosten suunnittelua
Aseman julkisivuja ja keskeisiä sisätiloja suojaa sekä rakennusperintölaki että asemakaava. Suunnittelutyötä ohjasivat Museoviraston kanssa yhteistyössä laadittu säilyttämisen hallintasuunnitelma ja tilojen arvoluokitus. Ne viitoittivat rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen, uusien käyttötarpeiden ja teknisten uudistusten yhteen sovittamisen. Suunnitteluvaiheessa viranomaiskokouksia järjestettiin kahden viikon välein, ja hankkeessa on haettu kaikkiaan yli 20 rakennuslupaa.
Keskeisenä suunnittelutavoitteena on ollut aseman arkkitehtuurin kauneuden kirkastaminen. Näkymiä tilasta toiseen ja ulos on varjeltu ja uudelleen avattu. Valaistus on harmonisoitu, liiketilojen mainosvalot- ja laitteet yhdenmukaistettu. Muutostyön kohteina olleiden arvokkaiden sisätilojen pintarakenteita ja muita rakennusosia kuten ikkunoita ja ovia rakenteita on konservoitu ja osin uudelleen käsitelty. Uudet rakennusosat erottuvat alkuperäisestä arkkitehtuurista jäljittelemättä sitä. Tammi, lasi ja messinki ja kupari sitovat niitä aseman alkuperäiseen materiaalimaailmaan.
Yksi hankkeen erityisistä konservointitöistä oli Maisema Kolilta -maalaus. Eero Järnefeltin, A. W. Finchin ja Ilmari Aallon yli kahdeksan metriä leveä ja viisi metriä korkea teos irrotettiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun se oli asennettu ravintolasalin seinälle vuonna 1923. Puoli vuotta kestäneessä konservointityössä palautettiin maalauksen alkuperäisiä värejä ja vahvistettiin sen kangasta Suomessa ensimmäistä kertaa käytetyllä joustavalla pingotusmenetelmällä. Teos palasi paikalleen osaksi uudistettua ravintolasalia.
Käyttäjien kokemus kertoo uudistuksen vaikutuksista
Kehittämishankkeen kolmas asiakashaastattelututkimus tehtiin 2026. Vastaajat arvioivat aseman viihtyisyyden aiempaa paremmaksi: keskiarvo nousi vuoden 2022 tuloksesta 3,51 tulokseen 3,92. Palvelutason arvio nousi 4,07:stä 4,26:een ja arkkitehtuurin arvio 4,41:stä 4,51:een. Arkkitehtuurin arvioi melko tai erittäin myönteisesti 95 prosenttia vastaajista. 61 prosenttia haastatelluista koki asemalla asioinnin parantuneen viimeisten viiden vuoden aikana.
Turvallisuuden kokemus pysyi aiempaan tutkimukseen nähden samalla tasolla. Haastatteluissa nousi esiin konkreettinen kehitystoive: lisää istumapaikkoja. Käyttäjäpalaute auttaa suuntaamaan aseman kehittämistä ja jatkossa penkkejä tullaan lisäämään laiturialueelle.
Asema osana muuttuvaa kaupunkitilaa
Aseman ja ympäröivän kaupunkitilan uudistuminen jatkuu rinnakkain. Länsisiipeen suunniteltu hotelli ja asematunnelitason liiketilojen kehittäminen ja uusi hissiyhteys tunnelitasolta keskushalliin monipuolistavat taas aseman käyttöä.
Jo nyt aseman eteläpuolen puistotaskuihin toteutetut ravintolaterassit ja istutukset ovat kohentaneet kaupunkikuvaa ja tuovat oleskelua ja elämää rakennuksen välittömään ympäristöön. Julkisivuvalaistus on uudistettu maltilliseksi: se korostaa tornia ja pääsisäänkäyntejä ja tuo aseman arkkitehtuurin näkyviin myös pimeään aikaan.
Seuraavaksi ympäristöä muovaavat Elielinaukion ja Asema-aukion kehittämishankkeet sekä Kaivokadun vaiheittainen muuttuminen kävelypainotteiseksi joukkoliikennekaduksi. Suunnitelmissa aseman edusta varataan jalankulkijoille ja katutilaan tuodaan lisää istutuksia, penkkejä ja tilaa kohtaamisille. Muutos kytkee aseman entistä tiiviimmin osaksi kehittyvää kävelykeskustaa.









