Lasipalatsi

tunnelman restaurointi

1998

Perustiedot

Vuosi

1998

Sijainti

Mannerheimintie 22-24, Simonkatu 1, Helsinki

Laajuus

5 800 m2

Tilaaja

Helsingin kaupunki

Työryhmä

Alkuperäiset arkkitehdit: Niilo Kokko, Viljo Revell, Heimo Riihimäki

Työryhmä: Minna Lukander, Pia Ilonen, Mailis Madelin, Gian-Luigi Rossi, Aulis Korhonen, Riitta Tuomisto, Martti Lukander, Pasi Hämäläinen, Riikka Pylvänen

Lasipalatsin rakennus ja sen pihalla sijaitseva piippu ovat suojeltu kaavamerkinnällä sr-1. Lasipalatsin kortteli sisältyy valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009).

‍

Valokuvaajat

Voitto Niemelä, Jussi Tiainen, Åke E:son Lindman

Lasipalatsin 1998 valmistuneessa restauroinnissa Helsingin keskustan ikonisen funkisrakennuksen alkuperäinen hohdokkuus palautettiin samalla kun tilat uudistettiin vastaamaan uuden urbaanin kulttuurin tarpeita.

Projektin tausta ja lähtökohdat

Turun kasarmin 1918 palon jälkeen pitkään tyhjillään olleelle tontille toteutettiin Helsingin olympialaisten imussa alunperin väliaikaiseksi tarkoitettu Lasipalatsi vuonna 1935. Sen suunnittelijoina jai dean isinä olivat arkkitehtiylioppilaat Niilo Kokko, Viljo Revell ja Heimo Riihimäki, jotka saivat melko vapaasti toteuttaa kansainvälistä funkistyyliä edustavan basaarirakennuksen. Linjakas, valkoinen Lasipalatsi paljasti suurten näyteikkunoiden kautta avarat ja värikkäät sisätilansa. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi läpi kuljettavia liiketiloja ja toisessa kerroksessa rakennuksen päätilat: koko Mannerheimintien puoleisen osan pituinen suuri ravintola sekä elokuvateatteri Bio Rex. Sisätilojen valaistus, kalusteet, julkisivun värikkäät yksityiskohdat ja valomainokset oli suunniteltu kokonaisvaltaisesti, vaikka kaupunki oli myöntänyt rakennukselle vain kymmenen vuoden pituisen vuokrasopimuksen.  

Tarkoitus oli korvata väliaikainen rakennus myöhemmin huomattavasti suuremmalla liikepalatsilla. Toisin kuitenkin kävi, ja Lasipalatsi jäi paikoilleen. Sen alkuperäinen linjakkuus ja loisto alkoivat kuitenkin vähitellen murentua 1950-luvulta lähtien, kun muun muassa HOK:n ravintola siirtyi vastapäiseen Sokoksen rakennukseen. Rakennuksen tilat ja ilme rapautuivat vuosikymmenten kuluessa, ja alkuperäinen arkkitehtoninen kokonaisuus menetti vähitellen yhtenäisyyttään.

Helsingin kaupunki luopui Lasipalatsin purkuajatuksista lopullisesti 1990-luvun alussa ja vuonna 1995 siitä ryhdyttiin kehittämään Lasipalatsista elokuvan, mediataiteen sekä tieto- ja mediatekniikan sovellusten ja popularisoinnin keskusta. Hankkeen tavoitteena oli löytää rakennukselle uusi käyttötarkoitus, joka hyödyntäisi sen alkuperäistä tilallista ideaa ja toisi sen jälleen osaksi kaupunkilaisten arkea.  

Suunnittelun lähtöajatukset ja tavoitteet

Suunnittelun lähtökohtana oli ajatus siitä, että Lasipalatsin keskeinen sijainti ja alkuperäinen tilallinen perusidea soveltuisivat erinomaisesti uuden urbaanin kulttuurin, käyttöön. Rakennuksen arkkitehtoniset ominaispiirteeet haluttiin kirkastaa ja  antaa rakennukselle uusi elämä avoimena, elävänä ja kaupunkilaisia palvelevana kulttuurikeskuksena.

Elokuva-ja mediakeskuksen toiminnallisen ohjelmoinnin ja rakennuksen estetiikan välistä vuorovaikutusta testattiin teettämällä Arkkitehtitoimisto Allilla (Pia Ilonen, Kirsi Gullichsen ent.Leiman, Minna Lukander) ideasuunnitelma. Sen pohjalta vahvistui käsitys siitä, että alkuperäisen rakennuksen tulevaisuususkoinen arkkitehtuuri tarjoaisi edelleen hyvät lähtökohdat uusille käyttötavoille. Vuonna 1995 internet teki tuloaan, ja yhtenä mediakeskuksen toiminnan tavoitteista oli tämän uuden median välittäminen kansalaisten käyttöön. Rakennuksen katutasoon haviteltiin ja saatiin valtakunnan medioiden Ylen ja MTV:n kaupunkistudiot. Bio Rexin toiminnan jatkuminen elokuvien esittämiseen oli kulttuuri-ihmisten haaveissa.  

Suunnitteluprosessi ja lopputulos

Korjaussuunnittelun keskeiseksi tavoitteeksi nousi alkuperäisen kokonaistaideteoksen palauttaminen kaikkine yksityiskohtineen. Tämän mahdollisti hankkeen saama merkittävä rahoitus EU:lta Urban Pilot -ohjelmasta. Rahoitushakemus tehtiin Arkkitehtitoimisto Allin ideasuunnitelman pohjalta, ja hankkeelle myönnettiin 16 miljoonaa markkaa. Suunnittelutyössä hyödynnettiin rakennuksen originaalityöpiirustuksia, vanhoja valokuvia ja vielä tallella olleita rakennusosia. Näiden perusteella rekonstruoitiin tilan muodostus, pintamateriaaleja ja yksityiskohtia ja mm. valomainoksia, kalusteita ja valaisimia.  Alkuperäisistä valaisimista olivat säilyneet ainoastaan Bio Rexin salin ja aulan valaisimet, joten muiden päätilojen valaisimet suunniteltiin valokuvien perusteella uudelleen. Taiteilija Eino Kaurian suunnittelema sisätilojen funkisvärimaailma seinämaalauksineen ja kultapintauksiin palautettiin osaksi rakennuksen kokonaisuutta. Julksivut varustettiin neonvaloin ja värikkäin markiisein.  

Uuden käytön vaatimat tekniset asennukset ja tilat sovitettiin saumattomasti rakennukseen. 1935 valmistunut rakennus oli jo talotekniikaltaan moderni ja olevia asennustiloja pystyttiin mm. Bio Rexin salissa hyödyntämään.  

Restauroinnin myötä kaupunkilaiset saivat kokea jälleen Lasipalatsin ainutlaatuisuuden, sen alkuperäisen tunnelman ja läpinäkyvyyden iltavalaistuksessa ja tilojen soljuvuuden,avoimuuden ja värikkyyden. Rakennuksen 2. kerrokseen avattiin jälleen ravintola Lasipalatsi palmuhuoneineen. 2.kerroksen pitkä tila jaettiin lasiseinillä kirjaston ja ravintolan kesken. Niiden välisestä porrasaulasta muodostettiin kirjaston lehtilukusali, ja yhteys Bio Rexin aulaan ja terassille avattiin. 1. kerrokseen porrasaulan yhteyteen tuli kahvila Lasipalatsi.  

Elokuvateatteri Bio Rexin toimintaa uudistettiin teknisesti. Valkokangasta suurennettiin rakentamalla ääniseinä kuuden penkkirivin verran eteenpäin. Sivuseiniin lisättiin akustista verhoilua, johon uusi äänentoistojärjestelmä kätkettiin. Pintaverhoiluna käytettiin alumiinista teräsverkkoa, jonka rosoisuus on sukua alkuperäiselle, hopeanväriseksi maalatulle sivuseinien Heraklit-levylle.  

Lasipalatsi vuoden 1998 restauroinnin jälkeen

Vaikka Lasipalatsia pidettiin yleisesti suojeltuna jo vuoden 1998 peruskorjauksen yhteydessä, korttelissa oli pitkään voimassa vanha vuoden 1906 asemakaava ilman varsinaisia rakennussuojelumerkintöjä. Virallinen kaavamuutosprosessi käynnistyi vasta vuonna 2014 Amos Rex -taidemuseohankkeen yhteydessä. Kaupunginvaltuuston hyväksymä uusi asemakaava, joka suojeli Lasipalatsin arvokkaine sisätiloineen ja savupiippuineen (merkinnöillä sr-1 ja sr-p), astui lainvoimaisena voimaan marraskuussa 2015.  Asemakaavassa mahdollistettiin samalla Amos Rex- taidemuseohankkeen edellyttämät muutokset rakennuksessa ja Lasiplatsin aukiolla (Arkkitehtitoimisto JKMM, 2018).  

Aiemmin rakennuksen ilme oli muuttunut sekavaksi erilaisten muutosten seurauksena. Nyt muutosta hallitaan paitsi suojelulla myös mm. vuonna 1998 laaditulla ohjeistuksella julkisivun mainoslaitteista. Siinä mm. ikkunoiden teippaaminen umpeen on kielletty, ja valomainosten ja markkisien suunnittelua ohjeistettu.  

Lasipalatsin (Kiinteistö Oy Helsingin Lasipalatsin) omistaa nykyään kokonaan Föreningen Konstsamfundet r.f., joka on Amos Andersonin perustama kulttuuriyhdistys ja rahasto. Lasipalatsin säilyminen ja tulevaisuus arvostettuna kulttuuriperintönä vaikuttaa siten olevan hyvissä käsissä ja turvattuna.  

Liittyvät palvelut

Samankaltaiset projektit