Seinäjoen kaupunginteatteri
Aalto-keskuksen teatterirakennuksen korjaus ja ennallistaminen
2020
2021

Perustiedot
Vuosi
Sijainti
Laajuus
6 020 brm2, 4 595 krsm2
Tilaaja
Työryhmä
Minna Lukander, Mira Kyllönen, Jukka Sulonen, Ella Müller, Eilo Hatakka, Jussi Laine, Emilia Nystén
Alkuperäiset arkkitehdit: Elissa ja Alvar Aalto
Valokuvaajat
Anders Portman, Kuvatoimisto Kuvio Oy
Seinäjoen kaupunginteatteri – suojellun teatterirakennuksen toiminnallinen uudistaminen ja restaurointi
Muuttuneet tarpeet ajurina toimintojen uudelleenjärjestelylle
Seinäjoen kaupunginteatterin tiloja ja teknisiä järjestelmiä uudistettiin vastaamaan nykypäivän työskentelyn, esitystekniikan ja monipuolisen käytön tarpeita. Suojellussa rakennuksessa muutokset toteutettiin alkuperäistä arkkitehtuuria ja materiaalimaailmaa kunnioittaen. Keskeisenä tavoitteena oli parantaa tilojen toimivuutta säilyttäen niiden alkuperäinen selkeys ja ilme.
Alvar Aallon suunnitteleman Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskuksen viimeinen puuttunut rakennus, Seinäjoen kaupunginteatteri, toteutettiin Elissa Aallon johdolla ja se valmistui vuonna 1987. Suunnitelma pohjautui aiempiin luonnoksiin, joiden laatimiseen Alvar Aalto oli osallistunut.
Teatteri oli peruskorjausvaiheeseen tullessaan rakennuksena vielä varsin nuori. Muutos- ja korjaustarpeet johtuivat ennen kaikkea käyttäjän työtapojen muuttumisesta, tekniikan kehittymisestä sekä tavoitteesta hyödyntää tiloja aiempaa monipuolisemmin esimerkiksi seminaareihin ja tapahtumiin.
Hanke käynnistyi esitystekniikan uusimisesta, joka toteutettiin teatterin kesätaukojen aikana vuosina 2018–2020. Esitystekniikan uusinnan ohella kävi ilmi muita peruskorjausluonteisia muutos- ja kohennustarpeita, joista ensimmäisenä toteutettiin ravintolan keittiötilojen muutos alkuperäisestä kahvilakäytöstä ravintolakäyttöön kesän 2018 aikana. Tämän jälkeen töitä jatkettiin näyttämötekniikan ehdoilla pienellä (Elissa-) ja suurella (Alvar-) näyttämöllä sekä muissa tiloissa.
Koko Aalto-keskusta koskee vuonna 2005 rakennussuojelulain nojalla annettu suojelupäätös. Teatterin sisätiloista erityisesti aulatila, teatterisali, lämpiö, portaikko ja ylälämpiö on suojeltu siten, että niihin voidaan kohdistaa vain ennallistavia muutoksia.
Analyysit ja haastattelut hankkeen perustana
Keittiön tilojen suunnittelun ohella selvitettiin mahdollisia muita korjaus- ja muutostarpeita teknisin mittauksin sekä käyttäjähaastatteluin. Hankkeen kannalta käyttäjien kuuleminen oli erittäin tärkeä lähtötieto, sillä teatterirakennuksille ei ole olemassa selkeitä suunnitteluohjeita, kuten RT-korttia, ja toisaalta tekniikan kehittyminen on johtanut työtapojen nopeaan muuttumiseen. Teatterin henkilökunta oli se lähde, joka osasi parhaiten kertoa tilojensa käytöstä, niiden haasteista ja toiveista. Näiden tietojen pohjalta laadittiin koko taloa koskevat toimenpideluokituskaaviot. Lisäksi suojelua ohjaamaan laadittiin suojeluviranomaisella hyväksytetty tilojen restaurointiluokitus, joka määritti tilojen muutosmahdollisuuksia. Käytännössä päätiloissa muutoksien tuli olla pääosin säilyttäviä ja palauttavia, mutta oheistiloissa muutoksia oli mahdollista toteuttaa harkitusti enemmän.
Koko rakennus keilattiin ja suunnittelussa tukeuduttiin pistepilviaineistoon, jonka pohjalta rakennus mallinnettiin. Myös uudet muutokset suunniteltiin mallintamalla.
Suojeluarvojen ja toiminnallisuuden yhteensovitus
Suunnittelun lähtökohtana oli sovittaa yhteen teatterin muuttuneet toiminnalliset tarpeet ja rakennuksen suojeluarvot. Tavoitteena ei ollut muuttaa rakennuksen luonnetta, vaan parantaa sen toimivuutta hienovaraisin toimenpitein ja tuoda tilojen alkuperäinen selkeys ja tunnelma jälleen esiin.
Päätiloissa muutokset suunniteltiin palauttaviksi, ja tilojen toimivuutta kehitettiin pääasiassa kalustuksen avulla. Uusissa kiintokalusteissa ja materiaalivalinnoissa noudatettiin alkuperäisestä materiaalimaailmaa ja inspiroiduttiin alkuperäisestä detaljimaailmasta.


Toimivat tilamuutokset
Tilamuutokset kohdistuivat pääasiassa henkilökunnan työtiloihin. Entisestä ompelimosta suunniteltiin uudet työtilat ääni-, valo- ja videosuunnittelijoille sekä kapellimestarille. Vanhaa korkeaa maalaamoa hyödynnettiin osittain kahdessa tasossa näyttämömestarien ja tarpeistovalmistajan paja- ja työtiloina.
Myös näyttelijöiden pukuhuoneiden, kampaamon, puvustamon ja pukuhuollon tiloja uudistettiin. Näyttelijöiden pukuhuoneiden läpikuljettavat yhteiset pesu- ja wc-tilat jaettiin pukuhuonekohtaisiksi kylpyhuoneiksi. Kampaamo siirrettiin ja sitä laajennettiin. Toimistosiipeen erotettiin tulostushuone, ja kerrosten välille lisättiin pieni pyykkihissi.
Rakennustekniset työt käsittivät muun muassa kellarin maanvastaisten lattioiden tiivistämisen, kaikkien märkätilojen vedeneristysten korjaamisen sekä LVISA-tekniikan osittaisen uusimisen. Lisäksi rakennukseen suunniteltiin lämmön talteenotto.

Uudistetut tilat vastaavat tarpeita
Uudistusten myötä teatterin tilat ja tekniset järjestelmät vastasivat paremmin silloisia tarpeita. Päätiloissa, kuten ravintolassa, aulassa, lämpiössä ja katsomossa tilojen alkuperäistä tunnelmaa palautettiin ja tilojen ilmettä kirkastettiin.
Rakennuksen hyvin säilynyt kiinto- ja irtokalustus, valaisimet sekä pääosa pintamateriaaleista säilytettiin. Uusien materiaalien valinnassa noudatettiin alkuperäistä materiaalipalettia.
Yleisön wc-tiloissa laatutasoa nostettiin maltillisesti alkuperäisiin suunnitelmiin perustuen. Jakoseinät uusittiin ja alkuperäiset marmoripäällysteiset allaskalusteet korjattiin.
Uudelleenjärjestelyllä parannettiin sekä asiakkaan että työntekijöiden kokemusta
Hankkeessa uudistettiin sekä teatterin päivittäistä työskentelyä että yleisön vierailukokemusta.
Henkilökunnan työskentelyolosuhteita parannettiin mm. järjestämällä uusia työtiloja suunnittelijoille, näyttämömestareille ja tarpeistovalmistajalle. Näyttelijäpukuhuoneiden yksityisyyttä ja toimivuutta lisättiin muuttamalla jaetut pesutilat pukuhuonekohtaisiksi kylpyhuoneiksi. Puvustamon, pukuhuollon ja kampaamon tiloja kehitettiin vastaamaan paremmin niiden käyttäjien tarpeita.
Rakennuksen huoltoliikennettä sujuvoitettiin uusimalla lastauslaituri entistä suuremmaksi ja varustamalla se nostopöydällä.
Rakennuksen sisäilman laatua parannettiin iv-laitteiden uusintojen lisäksi korvaamalla mineraalivillatuotteita allergiaturvallisilla polyesterikuitulevyillä, minkä seurauksena sisäilman kuitupölyn määrä väheni. Harvat mineraalivillalevyt kapseloitiin.
Akustiikkaa ja äänenvaimennusta parannettiin akustikon ohjeiden mukaisesti.
Esteettömyyttä ja polkupyöräpysäköintiä parannettiin osana kokonaisuutta.


Kiertotalousratkaisut luontevana osana hanketta
Kestävän kehityksen näkökulma näkyi ennen kaikkea olemassa olevan rakennuksen, kalusteiden ja materiaalien säilyttämisessä sekä hyödyntämisessä. Rakennuttajan tahtotila oli, että toimivaa ei korjata tai uusita.
Rakennuksen hyvin säilynyt kiinto- ja irtokalustus, valaisimet ja pääosa pintamateriaaleista säilytettiin. Harvoista purettavista kalusteista hyödynnettiin mm. vetimet sekä varaosia uusiin ja korjattaviin kalusteisiin.
Myös yleisön wc-tilojen korjauksessa hyödynnettiin kiertotalouden periaatteita: vanhojen kuluneiden altaiden tilalle rakennuttaja löysi purkukohteesta vastaavat, hyvin säilyneet altaat.
Luovaa yhteistyötä
Teatterin ollessa nuorin Aaltojen suunnittelema Aalto-keskuksen rakennus, oli se kokonaisuuden viimeisenä korjauskohteena, kun kirjaston, kaupungintalon ja virastotalon peruskorjaukset olivat joko jo valmistuneina tai työmaavaiheessa. Projektin talotekniikka- ja rakennesuunnittelijoilla ja valvojilla oli jo kokemusta Aalto-keskuksen muista rakennuksista, joten suunnittelijatiimin yhteistyö ja suhtautuminen rakennussuojeluun olivat ehtineet vakiintua teatteriprojektin alkaessa.
Koronapandemia vaikutti hankkeeseen siten, että teatterista vapautui lisää tiloja työmaaksi, kun varsinainen teatteritoiminta oli keskeytynyt. Vaikka työmaakäynnit tai matkustaminen kohteeseen ei ollut mahdollista, oli hankkeen vaiheittaisen toteuttamisen myötä koko työryhmä tässä vaiheessa jo omaksunut tavoitteet esimerkiksi suojelun ja säilyttämisen suhteen. Pandemian aikana työmaakierroksia pidettiin videopuheluin ja kommentteja vaatineista kohdista lähettiin valokuvia. Työmaata pystyttiin hyvin edistämään, ja yhteydenpito työmaan ja suunnittelijoiden välillä oli paikoitellen lähes päivittäistä.
Tilaajana toimi Seinäjoen kaupunki ja toteuttajaosapuolissa hyödynnettiin paljon paikallisia ammattilaisia, kuten puuseppiä.
Maailmanperintökohteen kehittäminen jatkuu myös tulevaisuudessa
Teatterirakennuksen korjaaminen ja kehittäminen jatkuu myös toteutetun hankkeen jälkeen. Esimerkiksi vesikaton rakennetta ja räystäitä on tarkoitus korjata, ja julkisivun klinkkerilaattojen saumat puhdistaa.
Myös rakennuksen lähiympäristöä on tarkoitus kohentaa ja ulkovalaistusta parantaa kansalaistorin korjauksen yhteydessä.
Kesällä 2026 kolmentoista Aalto-kohteen sarja Aalto works hyväksyttiin Unescon maailmanperintölistalle. Seinäjoen Aalto-keskus ja teatteri sen osana on yksi sarjan kohteista.




